Eilinen ilta oli niin toiminnan täyteinen, ettei ehtinyt edes istumaan. Mikä voi olla hyvä asia sekin. Tilanteen rauhoituttua yhdeksän jälkeen tein yhden päätöksen kohti vahvempaa minää: en osta itselleni herkkuja.

Tarkoittaa siis sitä, että voin syödä muiden tarjoamia/tuomia nameja, suklaata, pullaa tms. Mutta itse en osta itselleni niitä. Enkä tietentahtoen hankkiudu paikkoihin, joissa jotain herkkua olisi tarjolla. Askel kerrallaan, niinhän se on nähtävä.