Tein heräteostoksen viikonloppuna XXL-kaupassa: Blender Bottle. Ja hyvin toimii! Sheikkaa pirtelöt alta aikayksikön. Olen tyytyväinen kuluttaja. Tuote toimii ja on lisäksi nätti:

 

 

Sain myös ravisteltua aivojani vkonlopun aikana hyvään moodiin. Tavoite on taas kirkkaampana mielessä. Treenit ovat alkaneet ja ruokapuolikin näyttää olevan pikkuhiljaa kohdillaan. Tuloksista saa potkua marraskuun pimeneviin iltoihin.

Olin tänään projektityön perusteet -kurssilla. Aiemmin manasin, että pitää kehittää itseään myös työelämässä, joten tässä sitä nyt ollaan. Eikä ollenkaan pöllömpi päivä oppimisen kannalta. Samalla teemalla mennään huominenkin. Olen aivan innoissani ja toivon kovasti, että töissä alkaisi vihdoin ja viimein eräs projekti, josta on puhuttu jo pitkään. Nyt olisi rukkaset jo kädessä sitä ajatellen. (Seuraava lause sisältää mainoksen: jos haluat hyvää projektikoulutusta, niin täällä sitä on tarjolla.)

Sain myös itseäni niskasta kiinni ja pääsin kuntoilun makuun. Tein kotitreenin Fitnessakatemian ohjeilla ja hikihän siinä tuli. Yllätyinkö? No en varsinaisesti. Ja nyt on niin hyvä fiilis! Aamun vartin mittainen happihyppely bussipysäkiltä kurssille teki myös hyvää. Lisää tätä!

Ruokavalion pähkäily alkaa olemaan loppusuoralla ja nyt siis mennään keventäen. Kuitenkin maltillisesti ja siten, että jaksaa reenatakin. Vain syömällä (oikein) laihtuu.

Pääsen ensi kuun lopulla muuttamaan isompaan asuntoon. Saan nauttia siis jatkossa 73 neliöstä, ihanaa! Kirsikkana kakun päällä on se, että taloyhtiössä on kuntosali. Sellainen old school -sali, josta oven avattua tuulahti penkkiin pinttyneen hien tuoksu. Aion todellakin hyödyntää tätä luksusta. Life is good!

Eilinen ilta oli niin toiminnan täyteinen, ettei ehtinyt edes istumaan. Mikä voi olla hyvä asia sekin. Tilanteen rauhoituttua yhdeksän jälkeen tein yhden päätöksen kohti vahvempaa minää: en osta itselleni herkkuja.

Tarkoittaa siis sitä, että voin syödä muiden tarjoamia/tuomia nameja, suklaata, pullaa tms. Mutta itse en osta itselleni niitä. Enkä tietentahtoen hankkiudu paikkoihin, joissa jotain herkkua olisi tarjolla. Askel kerrallaan, niinhän se on nähtävä.

 

Yllätin itseni ajattelemasta, että "sitten, kun olen (sitä ja tätä ja tuota), niin...". Siis hetkinen, olen kuitenkin jo 35-vuotias, joten eikös minun pitäisi olla jo toteuttamassa tuonkaltaisia asioita käytännössä.

Olen aina halunnut elää mahdollisimman terveellisesti, sekä pitää henkinen ja fyysinen kuormitus kohtuullisena. Viimeisen vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut isoja asioita, joiden vuoksi olen laiskistunut enkä ole toteuttanut näitä arvojani. Tai en ole edes ajatellut niitä. Nyt on siis aika kääriä hihat ja ryhtyä toimeen.

Haluan vahvistua. Sekä henkisesti että fyysisesti. Henkinen puoli on hyvässä tilassa - olen rakastunut. Tuntuu, että kaikki on sen takia hyvin. Taloudellinen tilanne voisi olla parempi, vaikkei asiat silläkään puolella sysipaskasti ole. Olen kuitenkin onnellisessa asemassa nyky-yhteiskunnassa, sillä minulla on vakituinen työ. Kuitenkin minua stressaa välillä se, että haluaisin kehittyä työssäni ja joskus tuntuu, että poljen paikallani enkä etene. Tässä pitäisi siis vahvistua.

Fyysinen puoli ei sekään ole aivan lohduttomassa tilassa. Olen saanut taisteltua itseni jonkinlaiseen kuosiin raskauden jälkeen, vaikka siihen menikin luvattoman kauan aikaa. Kuitenkin minua häiritsee vielä noin 10 kiloa ylimääräistä, joista haluan eroon. Ja siinäpä on suurin tavoitteeni. Ei mitenkään siis liian suuri pala syötäväksi, vaikka kyllähän tuohon kymppikiloon on aika paljon saanut syödä...

Pyrin pitämään kirjoitukseni mahdollisimman monipuolisena ja pysymään teemassa, eli itsensä vahvistamisessa ja kehittämisessä. Ainakin alussa käy todennäköisesti silti niin, että kirjoitukseni liittyy fyysiseen vahvistumiseen ja kilojen tippumiseen, mutta toisaalta, kyllä siinä sivussa vahvistuu henkinenkin puoli, kun näkee omien tekojensa vaikutuksen. Ja aion nimenomaan saada aikaiseksi positiivisia tuloksia, vaikka varmasti kamppailua itsensä kanssa joutuu tekemään.